Katsaus tapahtumiin Sipoon Luonnonsuojelijoiden kolmenkymmenen toimintavuoden ajalta

Maaliskuussa 1974 helsinkiläisessä Nya Pressen-lehdessä oli pieni kirjoitus Helsingin kaupungin suunnitelmasta rakentaa ydinvoimala Sipoon saariston Granöhön. Samassa yhteydessä mainittiin voimalan vaihtoehtoisiksi paikoiksi Norrkullalandetin tai Löparön saaret. Granö katsottiin kuitenkin parhaaksi vaihtoehdoksi, koska silloin olisi mahdollista käyttää hukkalämpö hyväksi kaukolämmön muodossa Helsingin kaupungille.

Kirjoitus herätti reaktioita Sipoossa, ja vakituisista asukkaista ja kesäasukkaista koostunut ryhmä päätti ryhtyä vastustamaan suunnitelmia. Maaliskuun 30. päivänä 1974 kokoontui Hedåsenille nelisenkymmentä kesäasukasta ja Sipoossa vakituisesti asuvaa “keskustelemaan ja ryhtymään tehokkaisiin toimenpiteisiin vastustaa atomivoimalan rakentamista myös globaalisti ainutlaatuiseen ja luonnonkauniiseen saaristoympäristöön”. Professori Matts Roos valittiin kokouksen puheenjohtajaksi. Kokous päätti perustaa uuden yhdistyksen, jonka tehtäväksi tulisi luonnonsuojelu- ja niihin liittyvien asioiden ajaminen, ja jonka ensimmäisenä tehtävänä olisi atomivoimalan rakentamisen estäminen Sipoon saaristoon. Yhdistyksen työryhmään valittiin Matts Roos, Jucca Fedosow, Sven Sevelius, Carl-Petter Teckenberg, Helmer Saxberg, Martin Lodenius ja Georg Åkerfelt.

Jo samana iltana työryhmä piti ensimmäisen kokouksensa, ja päätti työstää säännöt perustettavalle yhdistykselle. Sipoon Luonnonsuojelijoiden perustava kokous pidettiin 10 huhtikuuta Söderkullassa. Matts Roos valittiin kokouksen puheenjohtajaksi. Hänet valittiin myös yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Hallituksen jäseniksi valittiin Georg Åkerfelt, Lasse Blomberg, Holger Winberg, Anders Tallqvist, Sven Sevelius, Jucca Fedosow, Susanne Uggeldahl ja Torsten Pihlflyckt. Susanne Uggeldahl valittiin sihteeriksi, ja Carl-Petter Teckenberg lupasi auttaa tarvittaessa.

Toukokuun 14. päivänä 1974 päivätyssä pöytäkirjassa sanotaan, että presidentti pidetään ajan tasalla Sipoota koskevassa ydinvoimakysymyksessä. Yhdellä hallituksen jäsenellä oli hyvät suhteet UKK:hon tähän aikaan. Kesällä 1974 järjestettiin mittava nimien keruu ydinvoimalasuunnitelmia vastaan, ja saman vuoden heinäkuussa yhdistyksellä oli jo yli 900 jäsentä. Tästä huolimatta Uudenmaan seutukaavaliitto katsoi, että Löparö ehkä olisi paras vaihtoehto ydinvoimalan sijoittamiseksi Sipooseen.

Yhdistys keräsi yhteensä noin 9000 nimeä ydinvoimalaa vastustavaan adressiin, ja samana syksynä Helsingin kaupunginhallitus poisti ydinvoimala-asian esityslistaltaan. Sipoon Luonnonsuojelijoiden kampanjalla oli varmasti ollut melko suuri vaikutus.

Uusia valvottavia asioita ilmaantui. Lentomelu Etelä-Sipoon yllä työllisti, ja yhdistys oli muun muassa yhteydessä kuntaan ja ilmailuhallitukseen. Päätettiin myös aloittaa saariston siivoamiskampanja. Helirata oli ajankohtainen jo 1975, ja 1976 yhdistys osallistui Vuosaaren suursataman suunnitelmia vastustavaan adressiin. Jo vuonna 1975 yhdistys mainitsee pöytäkirjassaan häiritsevästä valkoisesta pilvestä Kalkkirannan kaivoksen ympäristössä.

Näin toiminta jatkui. Siivoustalkoita saariston rannoilla järjestettiin, ja vuonna 1979 yhdistys mainitsee öljyntorjuntajoukkojen tarpeesta. Samana vuonna yhdistyksen aloitteentekijä ja puheenjohtaja Matts Roos sai vastaanottaa Suomen luonnonsuojeluliiton hopeisen kunniamerkin. Helsinki halusi rakentaa suuren kaatopaikan Östersundomin metsiin, ja joskus suunniteltiin myös harjoituslentokenttää samalle alueelle. Lentoasemasuunnitelmat ovat muutenkin työllistäneet yhdistystä säännöllisin väliajoin.

Sipoon keskeisten osien jätehuollosta keskusteltiin 1980-luvulla, jolloin yhdistys vuonna 1984 muun muassa halusi tietää, miten Nikkilän sairaala huolehti lääkejätteen käsittelystä, ja minkälaisia suunnitelmia kunnalla mahtoi olla oli raskasmetallijätteen vastaanottamiseksi. Vuonna 1985 yhdistys järjesti keskustelupäivän metsistä ja vanhojen metsien suojelusta. Siinä yhteydessä myös suunnitelmat Sipoonkorven suojelusta lähtivät käyntiin. Yhdistys oli joitakin vuosia myöhemmin mukana ennallistamassa taimenen kutupaikkoja Hindsbyn Byabäckenilla.

Vuonna 1981 yhdistyi aloitti Simsalön soutukilpailujen järjestämisen. Matts Roos oli taas aloitteentekijänä, ja ajatuksena oli näyttää, että saaristossa voi liikkua muillakin tavoin kuin moottorivoimalla. Kaikki kelluvat lihasvoimalla liikkuvat laitteet saivat osallistua, mutta alussa ei oikein katsottu varsinaisia kilpaveneitä suopeasti. Simsalön soutu järjestetään vieläkin vuosittain, nykyisin heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina.

Yhdistys aloitti myös Söderskäriin suuntautuneiden linturetkien järjestämisen arktikan aikaan toukokuussa. Viime vuosina retki on suuntautunut muille ulkosaariston saariin, muun muassa Hanskisille Eestinluodon läheisyydessä, joka muuten oli yhdistyksen ensimmäisten saaristoretkien kohde. Kymmenen viimeisen vuoden ajan yhdistys on järjestänyt myös muita retkiä, mm. pöllöretki maaliskuussa, lepakkoretki ja sieniretki.

Suuria kysymyksiä 1990-luvulla olivat Helirata, Vuosaaren suursataman suunnitelmat ja Östersundomin kauppakeskussuunnitelmat. Nämä ovat yhä ajankohtaisia kysymyksiä joita yhdistys seuraa erittäin aktiivisesti.

Yhdistyksen ensimmäisinä toimintavuosina Sipoon kunnassa ei ollut omaa ympäristönsuojelutointa, ja Sipoon Luonnonsuojelijat saikin siksi usein toimia eräänlaisena lausunnonantajainstanssina kunnalle. Myöhemmin tämä toiminta lakkasi kun kunta ensin asetti ympäristönsuojelutoimikunnan ja myöhemmin lautakunnan joka nyt on osa tekniikka- ja ympäristölautakuntaa. Sipoon Luonnonsuojelijat on kuitenkin jatkanut mm. kaavoitusasioiden kommentoimista sekä paikallisesti että alueellisesti.

Yhdeksän viimeisen vuoden aikana yhdistys on myös osallistunut vanhan laidunniityn raivaamiseen Pohjois-Paippisissa kevätkukinnan palauttamisen mahdollistamiseksi. Natura 2000-ohjelman suunnittelemisen yhteydessä yhdistys oli mukana vaikuttamassa siihen, että Pohjois-Paippisten Kummelbergen sisällytettäisiin ohjelmaan. Tämä onnistuikin.

Sipoon kunta on tänään kovan paineen alaisena ja sama koskee sipoolaista ympäristöä. Sipoon Luonnonsuojelijoiden kaltaista yhdistystä tarvitaan yhä, vaikka työ onkin muuttanut muotoaan. Tänään vaaditaan usein, että yhdistyksellä on käytettävissään ammattimaista apua kun lausuntoja kirjoitetaan, ja yhteistyö muiden järjestöjen kanssa on siksi entistä tärkeämpää.

Yhdistyksen 30 toimintavuotena yhdistyksellä on ollut seuraavat puheenjohtajat: Matts Roos, Tor Fält, Henrik Westermark, Ole Wasström, Tom Ahlström ja Christell Åström. Yhdistyksen nykyinen taloudenhoitaja Niklas Meinander aloitti hallituksessa jo vuonna 1975, ja on istunut hallituksessa siitä lähtien muutama vuotta lukuun ottamatta 1980-luvulla jolloin hän työskenteli ulkomailla.

Kun yhdistys oli jäsenmäärältään suurimmillaan jäseniä oli n. 1100. Vuosien mittaan jäsenmäärä on laskenut, mutta varsinkin verrattaessa muihin Natur och Miljön jäsenyhdistyksiin yhdistys on suurimpia. Samoin verrattaessa Suomen Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin paikallisyhdistyksiin yhdistys on suhteessa kunnan asukasmäärään suuri, ja yhdistys ajaa jatkossakin Sipoon ympäristöä koskevia asioita.

Syyskuussa 2004,

Henrik Westermark,
Varapuheenjohtaja

Leave a Reply